Rastaskerttusen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Fennoskandian eteläosiin, Itä-Eurooppaan, Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii laajalti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa (BirdLife International 2021). Suomessa rastaskerttunen pesii Suomessa järvien ja merenlahtien ruovikoissa, se on vaatelias laji ja kelpuuttaa reviirikseen tarpeeksi tukevat ja korkeat ruovikot. Pesimäkanta keskittyy eteläisimpään Suomeen, pohjoisimmat linnut löytyvät Oulun seudulta, Keski-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta. Pesimäkannan koko on arvioitu noin 200-500 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011) ja se on tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi (Hyvärinen ym. 2019).

Rastaskerttunen on Haliaksella harvinaisuus, joka on havaittu viisi kertaa asemalla vuoden 2022 loppuun mennessä. Havainnot ajoittuvat toukokuun puolivälistä heinäkuun alkuun. Ensimmäiset rastaskerttuset saapuvat eteläisen Suomen pesimäpaikoille yleensä toukokuun alkupuoliskolla. Pesimälajina se on Suomessa uudistulokas, se on runsastunut tasaisen hitaasti 1970-luvulta lähtien (Valkama ym. 2011). Rastaskerttusen pesimäkannat ovat vahvistuneet levinneisyysalueensa pohjoisosissa samoin kuin Suomessa, mutta taantuneet paikoin muualla Euroopassa. Lajia uhkaavat elinympäristöjen tuhoutuminen pesimäalueilla sekä ilmastonmuutoksen aiheuttavat muutokset talvehtimisalueilla (BirdLife International 2021, PECBMS 2024).

Rastaskerttunen – Acrocephalus arundinaceus