Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum

Suomalainen taksoni
Kyllä
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Ensisijainen elinympäristö
  • Ik – kosteat niityt (muut kuin rantaniityt)
Toissijainen
  • Ip – puistot, pihamaat ja puutarhat
  • In – kuivat niityt, kedot ja nummet
  • Iv – viljelymaat
  • Rjn – niittyrannat
  • Rin – niittyrannat
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • BirdLife-kategoria A (ilm. luonnonvaraisena tavattu ainakin kerran v. 1949 jälkeen)
  • Säännöllinen pesijä
Julkaisu esiintymisestä

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

  • Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima

Alkuperä ja yleislevinneisyys

 

Viitakerttusen levinneisyysalue ulottuu Itä-Euroopasta ja Etelä-Fennoskandiasta Keski-Aasiaan. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Aasian eteläosissa (BirdLife International 2021). Suomessa viitakerttusen yhtenäinen levinneisyys yltää Oulun ja Kainuun seudulle asti, tihein pesimäkanta sijaitsee Suomen itä- ja eteläosissa. Tyypillistä pesimäympäristöä ovat mm. viljelysmaiden ja umpeen kasvavien peltojen pensaikot, metsänreunojen ja pelto-ojien pajukot ym. puoliavoimet alueet. Muista kerttusista poiketen viitakerttunen ei pesi kosteissa ympäristöissä. Pesimäkanta arvioitiin 2010-luvun alussa noin 5 000 – 15 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011). Suomessa rengastetuista viitakerttusista on yksi ulkomaanlöytö, Iranin eteläosista (Valkama ym. 2014).

 

Esiintyminen Haliaksella

Viitakerttusta tavataan Haliaksella harvalukuisena, mutta säännöllisenä läpimuuttajana ja pesimälajina. Viitakerttunen on yömuuttaja, jonka yksilömääriä seurataan myös rengastusten avulla. Se on melko myöhäinen muuttaja, kevään ensimmäiset saapuvat usein toukokuun puolivälissä ja kevään päämuutto havaitaan touko-kesäkuun vaihteessa. Syksyn päämuutto havaitaan heinä-elokuun vaihteessa, viitakerttunen on jo elokuun puolivälin jälkeen hyvin harvinainen. Vanhat viitakerttuset muuttavat noin viikkoa aikaisemmin kuin nuoret, vanhat ovat valmiita syysmuutolle heti pesintöjen jälkeen (Lehikoinen ym. 2015). Rengastukset painottuvat aamupäivään, kun yömuuton jäljiltä niemeen saapuneet linnut ovat aktiivisimmillaan esimerkiksi ruokailupaikkoja etsien (Lehikoinen ym. 2011).

 

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Aki Aintila

 

CC BY 4.0

Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja