Kulorastas pesii suurimmassa osassa Eurooppaa, sekä Luoteis-Afrikassa ja Lähi-idässä. Levinneisyysalue jatkuu idässä aina läntiseen Mongoliaan ja Kiinaan asti. Etelä- ja Länsi-Euroopan linnut ovat paikkalintuja, pohjoiset ja itäiset populaatiot muuttavat. Suomessa kulorastasta tavataan lähes koko maassa, levinneisyysalue ulottuu saaristosta pohjoiselle havumetsärajalle. Kulorastas pesii Suomessa mäntyvaltaisissa avoimissa metsissä, joskus myös aukkoisissa kuusimetsissä, joskin monessa muussa Euroopan maassa kulorastas on puistojen ja puistomaisten metsien laji. Suomessa pesii arviolta 130 000 – 200 000 kulorastasparia (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011). Suomessa rengastetut kulorastaat talvehtivat laajalla alueella läntiseltä Välimereltä Kaukasukselle (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella kulorastasta tavataan säännöllisenä läpimuuttajana. Ensimmäisiä kevätmuuttajia voi näkyä jo helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa, mutta varsinainen kevätmuutto alkaa usein maaliskuun puolivälissä ja päämuutto osuu huhtikuun puoliväliin. Viimeisiä kevätmuuttajia voi nähdä vielä toukokuun puolivälissä, ja kesäkuukausina kulorastas on Haliaksella harvalukuinen, eikä pesi säännöllisesti aseman alueella. Syysmuutto käynnistyy syyskuun puolivälissä ja määrät kasvavat nopeasti kohti syyskuun lopun ja lokakuun alun päämuuttoa. Parhaina päivinä asemalta on laskettu yli tuhat muuttavaa kulorastasta. Jo lokakuun lopussa kulorastas on melko harvalukuinen, ja talvikuukausina lajista on vain yksittäisiä havaintoja Haliakselta. Kulorastas on räkätti-, punakylki- ja laulurastaaseen verrattuna vuorokausirytmiltään huomattavasti päiväaktiivisempi. Asemalla kerätyn rengastusaineiston perusteella kulorastaan muutto jatkuu aktiivisena koko valoisan ajan (Lehikoinen ym. 2011).

Kulorastas – Turdus viscivorus