Sepelrastas – Turdus torquatus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Sepelrastas on vuoristoalueiden laji, sen levinneisyysalue on laikuittainen ja keskittyy Fennoskandian, Länsi-, Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Lähi-idän vuoristoalueille. Se on lähimuuttaja, tärkeimmät talvehtimisalueet löytyvät Pyreneiden niemimaalta, Luoteis-Afrikasta, Balkanilta ja Lähi-idästä (BirdLife International 2021). Sepelrastaan pesimäalueet Suomessa rajoittuvat Enontekiön, Utsjoen, Inarin, Sodankylän ja Muonion korkeimpien tuntureiden alueille. Pesimäkanta on noin sadan parin suuruinen ja se on harvalukuinen läpimuuttaja suurimmassa osassa maata (Valkama ym. 2011). Rengaslöytöjen perusteella Suomen, Ruotsin ja Norjan linnut muuttavat lounaaseen Pyreneiden niemimaalle ja Etelä-Ranskaan (Valkama ym. 2014). Sepelrastas on tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi (Hyvärinen ym. 2019).
Esiintyminen Haliaksella
Haliaksella sepelrastasta tavataan harvalukuisena läpimuuttajana, kevätmuutto alkaa huhtikuun puolivälissä, päämuutto havaitaan huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa. Syysmuutto on kevätmuuttoa vaisumpaa, ajoittuen lokakuun alusta marraskuun alkuun. Haliaksella sepelrastaita näkee yleensä yksittäin tai muutamien yksilöiden parvissa, muutolta levähtäessä ne voivat myös ruokailla muiden rastaiden joukossa.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja