Sinipyrstö on euraasialaisen taigavyöhykkeen laji, sen levinneisyys ulottuu Fennoskandian itäosista Venäjän keski- ja itäosiin. Lisäksi se pesii Mongolian pohjoisosissa, Kiinan itäosissa ja Japanissa. Sinipyrstöt talvehtivat pääsääntöisesti Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (BirdLife International 2021). Suomessa sinipyrstö on uudistulokas, joka levittäytyi pesimälajiksi 1950-luvulta alkaen. Reviirien määrissä on huomattavaa vuosien välistä vaihtelua, mutta pitkällä aikavälillä pesimäkanta on vahvistunut. Sinipyrstöjä saapuu Suomeen runsaammin lämpiminä loppukeväinä, mieluisinta pesimäympäristöä ovat luonnontilaiset ja iäkkäät kuusimetsät (Lehikoinen ym. 2023, Valkama ym. 2014, Valkama ym. 2011).

Sinipyrstö on pesimäalueiden ulkopuolella harvalukuinen, Suomen etelä- ja länsiosissa alueellinen harvinaisuus. Esimerkiksi Uusimaan ja Varsinais-Suomen havainnot ajoittuvat syyskuun lopun ja marraskuun alun väliselle jaksolle. Keväällä sinipyrstö on vielä harvalukuisempi harhailija. Haliaksella sinipyrstö on havaittu viisi kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä, havainnot ajoittuvat syyskuun alun ja lokakuun lopun väliselle jaksolle.

Sinipyrstö – Tarsiger cyanurus

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet