Koskikara on laajalle levittäytynyt laji, Euroopassa se pesii Fennoskandiassa, Iso-Britanniassa, Keski- ja Etelä-Euroopan ja jopa Luoteis-Afrikan vuoristoalueilla. Lisäksi se pesii Länsi-Venäjän, Lähi-idän sekä Keski-Aasian vuoristoalueilla. Koskikara on osittaismuuttaja, osa pesimäkannasta muuttaa, osa talvehtii niin lähellä pesimäseutuja kuin mahdollista. Koskikara on karaistunut laji, joka viihtyy kirkkaiden virtavesien äärellä (BirdLife International 2021).

Suomessa koskikaran pesimäalueet keskittyvät Pohjois- ja Koillis-Lapin sekä Kuusamon seudulle. Pesimäkanta on hyvin harva eteläisessä Suomessa, mutta sopivilla paikoilla se voi asettua pesimään sille tarkoitettuun pönttöön. Koskikara talvehtii käytännössä koko maassa, Suomeen saapuu lintuja runsaasti Norjasta ja Ruotsista. Pesimäkanta on arvioitu korkeintaan muutamien satojen parien ja talvikanta noin 4 000 – 5 000 yksilön suuruiseksi (Toivanen 2018, Valkama ym. 2014, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella koskikaraa tavataan harvalukuisena läpimuuttajana lokakuun lopulta joulukuulle. Se on havaittu noin neljäkymmentä kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä. Tammi-helmikuulta on vain muutamia havaintoja, koskikara ei talvehdi aseman alueella, vaan havainnot kuvaavat syysmuuttoa ja lintujen saapumista eteläisille talvehtimispaikoille. Havaintomäärät ovat vähentyneet jyrkästi seurantajakson aikana, yli 80 % pitkällä aikavälillä. Koskikaran talvikannan Suomessa on arveltu vähentyneen huomattavasti, lisäksi leutoina talvina linnuille on tarjolla enemmän sopivia sulapaikkoja (Toivanen 2018). Havaintomäärät ilmentävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia, syksyjen ja alkutalvien lämmetessä Haliakselle saapuu entistä vähemmän koskikaroja.

Koskikara – Cinclus cinclus