Mustaotsalepinkäinen – Lanius minor

Suomalainen taksoni
Kyllä
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • BirdLife-kategoria A (ilm. luonnonvaraisena tavattu ainakin kerran v. 1949 jälkeen)
  • Satunnainen harhailija
Julkaisu esiintymisestä
  • BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
    LINKKI

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

  • Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima

Alkuperä ja yleislevinneisyys

 

Mustaotsalepinkäinen pesii Välimeren pohjoisrannikolta ja Itä-Euroopasta aina Kazakstanin aroille asti. Sitä tavataan avomailla hedelmätarhojen, puistokujien, pensaikkojen, viljelysmaiden ja metsänreunojen liepeillä. Linnut talvehtivat eteläisessä Afrikassa. Lajin kanta on taantunut voimakkaasti; mahdollisesti tehomaatalouden kasvaessa ja viljelysten yksipuolistuessa (BirdLife International 2018).

Suomeen näitä pitkänmatkan harhailijoita on eksynyt noin 370 yksilöä vuoden 2023 loppuun mennessä, ja on ollut jokavuotinen harvalukuinen rariteetti vuodesta 1980 lähtien. Yli puolet Suomessa tavatuista lepinkäisistä on havaittu touko-kesäkuussa (BirdLife Suomi 2024).

Haliaksella mustaotsalepinkäinen on havaittu kaksi kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä. Tyypilliseen aikaan, alkukesästä, ensimmäinen lintu havaittiin 24.5.1989 (BirdLife Suomi 2018) ja viimeisin 3.6.1995 (Nikander ym. 1996). Vuoteen 2000 mennessä laji oli vieraillut Hankoniemellä kymmenisen kertaa, ja sen jälkeen 2010-luvulla vain kahdesti. Ilmeisesti Haliaksen lähiympäristö ei ole suosiollinen biotooppi lajille.

 

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Sakari Lehikoinen

 

CC BY 4.0

Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja