Metsäkirvinen – Anthus trivialis

Metsäkirvinen on euraasialainen laji, jonka levinneisyys kattaa suurimman osan Euroopasta, sekä läntisestä ja keskisestä Venäjästä. Metsäkirviset talvehtivat trooppisessa Afrikassa sekä Intian niemimaalla (BirdLife International 2018). Suomessa metsäkirvistä tavataan lähes koko maassa, se puuttuu lähinnä tunturi-Lapista. Metsäkirvinen suosii avoimia havumetsäalueita, jopa hakkuuaukeita, ja on yksi maamme runsaslukuisimmista pesimälajeista. Tuoreimman kannanarvion mukaan Suomessa pesii noin 2 miljoonaa metsäkirvisparia (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Kevään ensimmäiset metsäkirviset havaitaan Hangon lintuasemalla huhtikuun puolivälissä. Syksyyn nähden vaatimattoman kevätmuuton huippu osuu usein toukokuun alkuun, ja kevätmuutto hiipuu kesäkuun alkuun mennessä. Syysmuutto alkaa heinä-elokuun vaihteessa ja voimistuu nopeasti useiden tuhansien yksilöiden päivämuutoiksi. Päämuutto havaitaan elokuun puolivälin ja lopun aikana, ja parhaimmat päivämuutot yltävät yli kymmenen tuhannen yksilön. Syysmuutto hiipuu syyskuun alussa, ja syyskuun lopussa metsäkirvinen on jo harvalukuinen. Vuoden viimeisiä yksilöitä voi näkyä vielä lokakuun puolella.

Monen muun varpuslinnun tavoin metsäkirviskoiraat muuttavat keväällä naaraita aikaisemmin reviirejä valtaamaan (Saino ym. 2010). Haliaksella kerätyn rengastusaineiston perusteella vanhojen ja pesineet linnut lähtevät samanaikaisesti nuorien lintujen kanssa (Lehikoinen ym. 2015). Lisäksi Haliaksen metsäkirvisaineistoa on hyödynnetty tutkimuksessa, jossa selvitettiin populaatiokoon, havainnointitehokkuuden ja havaittavuuden vaikutuksia ensisaapujien havaintoajankohtiin (Lindén 2011).