Virtavästäräkki – Motacilla cinerea
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- Vk – kosket
- Vj – joet
- Vp – purot ja norot
- Vakiintunut
- BirdLife-kategoria A (ilm. luonnonvaraisena tavattu ainakin kerran v. 1949 jälkeen)
- Säännöllinen pesijä
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Virtavästäräkki on palearktinen laji, jonka levinneisyysalue kattaa suurimman osan Länsi- ja Etelä-Euroopasta, sekä Keski- ja Itä-Aasiasta. Eurooppalaiset populaatiot ovat enimmäkseen paikkalintuja tai lyhyen matkan muuttajia. Virtavästäräkit pesivät mielellään vesistöjen äärellä, vuoristoista kaupunkeihin (BirdLife International 2019).
Suomessa laji on levinneisyytensä äärirajoilla tavattava harvalukuinen pesimälaji, ja se suosii nimensä mukaisesti kirkasvetisiä virtoja, koskia tai jokia, jotka usein ovat pensaikkojen tai metsän reunustamia. Virtavästäräkki levisi Suomeen viime vuosisadan alkupuoliskolla, ja nykykannan kooksi arvioidaan 10-40 paria (Valkama ym. 2011).
Haliaksella virtavästäräkki on jokavuotinen pikkuharvinaisuus, jota tavataan melko tasaisesti huhtikuun lopulta marras-joulukuulle. Parasta aikaa lajin havaitsemiseen Haliaksella on kesä- ja heinäkuu sekä lokakuu. Virtavästäräkki on runsastunut mm. Ruotsissa ja Tanskassa (European Environment Agency 2019), ja lajin havaintomäärät Haliaksella ovat yli kymmenkertaistuneet seurantajakson aikana.
Kuvaustekstin laatijat:
Aki Aintila
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja