Sitruunavästäräkki – Motacilla citreola
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- Rin – niittyrannat
- Rjn – niittyrannat
- Ik – kosteat niityt (muut kuin rantaniityt)
- Vakiintunut
- BirdLife-kategoria A (ilm. luonnonvaraisena tavattu ainakin kerran v. 1949 jälkeen)
- Säännöllinen pesijä
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Sitruunavästäräkin levinneisyys painottuu Aasian keski- ja pohjoisosiin, mistä levinneisyys työntyy Itä- ja Koillis-Eurooppaan asti. Laji talvehtii Lähi-idässä ja trooppisessa Aasiassa. Tyypillistä pesimäympäristöä ovat erilaiset kosteikot, rantaniityt ja -laitumet, sekä arktisen tundran kosteat ruohotasangot (BirdLife International 2019).
Suomessa sitruunavästäräkkiä tavataan levinneisyytensä läntisellä äärirajalla. Pesimäaikaiset havainnot ovat usein kosteilta rantaniityiltä ja luhdilta rehevien lintulahtien läheisyydestä. Ensipesintä todettiin vuonna 1983, joten laji on tuore tulokas pesimälinnustossamme. Pesintöjä todetaan nykyään vuosittain, mutta pesimäkanta on pieni, arviolta 5-30 paria (Valkama ym. 2011).
Sitruunavästäräkki on Haliaksella pikkuharvinaisuus, se on havaittu kolmekymmentä kertaa asemalla vuoteen 2022 mennessä, ensimmäinen yksilö havaittiin v. 1997. Suurin osa havainnoista on toukokuulta ja elokuulta, lisäksi huhtikuulta on yksi, kesäkuulta neljä ja heinäkuulta kaksi havaintoa.
Kuvaustekstin laatijat:
Aki Aintila
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja