Kiljuhanhiristeymä – Anser erythropus hybrid

Kiljuhanhi on maailmanlaajuisesti uhanalainen laji, jonka kannaksi on arvioitu noin 35–40 000 yksilöä. Maailmanlaajuisesti kiljuhanhesta tunnetaan kolme eri pesimäpopulaatiota. Itä- ja Länsi-Siperian pesimäpopulaatiot käsittävät muutamia kymmeniä tuhansia lintuja. Fennoskandian pesimäkanta on nykyään 30–35 paria, joista suurin osa pesii Pohjois-Norjassa.

Suomessa kiljuhanhi on äärimmäisen uhanalainen, eikä lajista ole pesimähavaintoja vuoden 1995 jälkeen. Kevätmuutolla lintuja tavataan Suomen länsirannikolla ja varsinkin Oulun seudulla muutonaikaisilla levähdysalueilla. Kiljuhanhet talvehtivat pääasiassa Kreikassa. Luonnonvaraisten populaatioiden lisäksi kiljuhanhea tarhataan ja vapautetaan Pohjois-Ruotsiin, jossa on muutaman kymmenen parin pesimäkanta.

Haitalliseksi vieraslajiksi luetut kiljuhanhiristeymät ovat perua Ruotsin istutusprojektista, jossa on käytetty adoptiovanhempina valkoposkihanhia (Branta leucopsis). Alkuperäisen istutuskannan linnuissa on ollut tundrahanhen perimää, joten myös Ruotsin istutetut kiljuhanhet ovat risteymäpopulaatiota. Nykyään Ruotsissa istutettavat linnut ovat perimältään puhtaita kiljuhanhia Siperian populaatiosta, eivätkä siten edusta Fennoskandian alkuperäistä, geneettisesti eriytynyttä kantaa. Vapautetun sukupolven yksilöt ovat rengastettuja ja siten tunnistettavissa.

Istutetut tai tarhoista karanneet linnut voivat harhautua Suomeen omin voimin lentämällä.