Harmaapäätikka – Picus canus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Harmaapäätikan levinneisyysalue käsittää suuren osan Euraasian mannerta. Suomessa runsain pesimäkanta keskittyy maan lounaisosiin, mutta laji pesii myös muualla Etelä- ja Keski-Suomessa, sekä harvalukuisena Pohjois-Suomessa. Harmaapäätikka suosii etenkin tammi- ja muita lehtimetsiä (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011). Harmaapäätikka on hieman yleistynyt 2000-luvulla (Lehikoinen & Väisänen 2023).
Esiintyminen Haliaksella
Harmaapäätikka on Haliaksella muita tikkalajeja harvalukuisempi, eikä se pesi Tulliniemen alueella. Se on pääasiassa paikkalintu, mutta muiden tikkojen tavoin ajoittain harmaapäätikalla esiintyy vaellusliikehdintää. Kevään harvat muuttohavainnot keskittyvät huhti–toukokuulle. Syysmuutto kestää pitkään, ensimmäisiä yksilöitä havaitaan heinä–elokuun vaihteessa, viimeisiä marraskuun alussa, muuton keskittyessä selvästi lokakuulle. Havainnot yli kuusinkertaistuivat seurantajakson aikana, runsastuminen taustalla on Suomen pesimäkannan voimakas runsastuminen (Lehikoinen & Väisänen 2023).
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja