Avainlaji

Käpytikka rakentaa lähes joka vuosi uuden pesäkolon. Käpytikan kovertamia koloja käyttävät myöhemmin useat muut kolopesijälinnut, kuten tiaiset, kirjosieppo ja varpuspöllö, jotka eivät itse pysty koloa tekemään. Koloista hyötyvät myös nisäkkäät ja hyönteiset. Lisäksi monet sienet, jäkälät ja sammalet löytävät elinpaikkansa tikankoloista. Tikat levittävät monia lajeja, kuten kasveja, sieniä ja mikrobeja. Käpytikka hyödyttää sen asuttaman metsän koko eliöyhteisöä.

Vaeltava laji

Käpytikan runsauden vaihteluun vaikuttaa ravintopuiden siemensato. Männyn siemensato on tasaisempi, mutta kuusen siemensato vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen. Tätä voi itsekin tarkastella katsomalla käpyjen määrään puissa. Hyvinä kuusen siemenvuosina pesimäkanta on runsaampi. Käpytikat eivät normaalisti muuta, mutta heikkoina siemensatovuosina ruokaa ei riittäisi kaikille talvehtimiseen, jolloin käpytikkoja voi lähteä suurin määrin vaellukselle. Linnut saattavat liikkua jopa tuhansia kilometrejä parempien ruoka-apajien perässä.

Tiesitkö tämän?

Tikka hakkaa puun runkoa nokallaan ja rummuttaa jopa 20 nokaniskua sekunnissa. Tikan aivoihin kohdistuu niin suuri g-voima, että siitä ei ihminen tai toinen lintu selviäisi. Tikan pää kestää iskut, sillä sen päässä on rakenteita, jotka toimivat kuin iskunvaimentimet. Tikkojen pyrstösulat ovat erityisen jäykät, pyrstöön nojaamalla ne pysyvät paikoillaan puun rungolla.

Käpytikka – Dendrocopos major

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet