Käpytikka – Dendrocopos major

Käpytikkoja tavataan laajalla alueella Euraasiassa, Euroopasta Aasian itäosiin saakka, sekä Pohjois-Afrikassa (BirdLife International 2018). Suomessa laji on hyvin runsaslukuinen, ja esiintyy koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Käpytikan levinneisyys on laajentunut kohti pohjoista, ja suurista vuosivaihteluista huolimatta Suomen pesimäkanta on voimistunut mm. talousmetsien runsastumisen, talviruokinnan runsastumisen ja leudompien talvien takia (Lehikoinen & Väisänen 2023, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Käpytikan esiintyminen Haliaksella vaihtelee. Käpytikka on satunnainen pesimälaji aseman alueella. Esiintyminen painottuu monen muun tikkalajin tavoin syksyyn, ja käpytikan vaellusten voimakkuus riippuu kuusen siemensadon määrittelemästä ravintotilanteesta (Lindén ym. 2011). Kevätmuutolla havaittavien käpytikkojen määrä taas riippuu edellisen syksyn vaelluksen voimakkuudesta. Rengastusten mukaan keväinen liikehdintä ajoittuu pääosin huhtikuun loppuun (Lehikoinen ym. 2016). Muuttohavaintojen perusteella kevätmuuton huippu osuu huhti–toukokuun vaihteeseen.

Muutto- ja rengastusaineisto osoittavat käpytikan syysmuuton kestävän heinäkuulta marraskuun alkuun, voimakkaimpien vaellusten osuessa elokuulle. Syksyllä vanhat käpytikat muuttavat nuoria yksilöitä aiemmin. Lisäksi suurin osa vaeltavista vanhoista linnuista on naaraita, sillä koiraiden osuus rengastetuissa on vain 30 % (Lehikoinen ym. 2014).