Pikkutikan levinneisyysalue käsittää suurimman osan Euraasiaa (BirdLife International 2018). Suomessa lajin esiintyminen painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta lajia tavataan paikoittain myös pohjoisimmassa Suomessa. Pikkutikka on lehtojen, rehevien lehtimetsien ja lepikoiden laji (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella pikkutikkoja tavataan eniten syksyisin, vaellusten puolesta havaintomäärät vaihtelivat runsaasti eri vuosikymmenien välillä, mutta pitkällä aikavälillä havaintomäärät vaikuttavat vähentyneen. Pikkutikan pesimäkanta Suomessa on vähentynyt sekä pesimälinnustolaskentojen että talvilintulaskentojen perusteella (Lehikoinen & Väisänen 2023, Suomen lajitietokeskus 2024). Keväällä suuri osa havaituista yksilöistä on tulkittu paikallisiksi, ja pikkutikka on satunnainen pesimälaji Haliaksella. Pikkutikkamuutto käynnistyy vähitellen heinä–elokuussa ja on voimakkaimmillaan syyskuun lopulta lokakuulle. Syksyllä vanhat linnut lähtevät liikkeelle nuoria aikaisemmin, ja nuorista linnuista koiraat muuttavat keskimäärin aikaisemmin kuin naaraat (Lehikoinen ym. 2014).

Pikkutikka – Dendrocopos minor