Käenpiika pesii laajoilla alueilla Euraasiassa, Välimereltä Fennoskandiaan sekä Itä-Euroopasta pitkälle Aasian itäosiin. Käenpiika on pääsääntöisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa talvehtiva pitkänmatkan muuttaja, Pyreneiden niemimaan eteläosissa sekä Luoteis-Afrikassa sijaitsee oma paikkalinnuista koostuva populaatio (BirdLife International 2021).

Suomessa käenpiian yhtenäinen levinneisyysalue yltää Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan alueille, levinneisyys on laikuittaisempaa pohjoisempana, mutta käenpiika saattaa pesiä pohjoisimman Lapin rehevissä tunturikoivikoissakin. Käenpiian mieluisaa pesimäympäristöä ovat kulttuuriympäristöjen puoliavoimet metsät, sekä pihamaat ja puistot, kunhan sopiva pesäkolo ja ravintoa on tarjolla. Suomen pesimäkanta on arvioitu 10 000 – 20 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011). Rengastustietojen perusteella suomalaiset käenpiiat lähtevät syysmuutolle kohti lounaisia ilmansuuntia, ilmeisesti ne ylittävät Välimeren Gibraltarin ja Italian, mutta myös Balkanin sekä Lähi-idän kautta (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Käenpiika on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja ja harvalukuinen pesimälaji. Kevään ensimmäiset saapuvat huhtikuun loppupuolella, kevään päämuutto havaitaan huhti-toukokuun vaihteesta kesäkuun alkuun. Syksyllä käenpiian esiintyminen on vaisumpaa ja viimeisiä yksilöitä voi havaita vielä syyskuun alussa. Syyskuun puolivälin jälkeen laji on jo hyvin harvinainen, vaikka lokakuulta yksittäisiä havaintoja onkin. Käenpiika on harvalukuinen yömuuttaja, jonka yksilömääriä seurataan paikallisten lintujen määrien ja erityisesti rengastuksen avulla. Suurin osa rengastuksista ajoittuu aamupäivälle, jolloin muutolta levähtävät linnut ruokailevat aktiivisimmin (Lehikoinen ym. 2011).

Käenpiika – Jynx torquilla

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet