Tervapääsky pesii laajoilla alueilla Euraasiassa, Välimeren rannikkoseudulta Fennoskandiaan ja Lähi-idästä Keski-Aasiaan. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa (BirdLife International 2021). Suomessa tervapääskyn levinneisyys kattaa lähes koko Suomen, se puuttuu pohjoisimmasta Lapista. Tervapääsky pesii kaupunkiympäristöissä rakennusten koloissa tai pöntöissä, sekä metsäisissä ympäristöissä tikkojen vanhoissa koloissa. Vuonna 2011 Suomen pesimäkanta arvioitiin 30 000 – 50 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011).

Tervapääskyt ovat sopeutuneet erinomaisesti ilmatilaan, pesimäajan ulkopuolella niiden on havaittu viettävän ilmassa yhtenäiset kymmenen kuukautta kertaakaan laskeutumatta (Hedenström ym. 2016). Rengastustietojen perusteella tervapääskyt ovat hyvin pitkäikäisiä, vanhin suomalainen lintu on elänyt vähintään kuusitoistavuotiaaksi. Muuttomatkalla tervapääskyt ylittävät Välimeren laajalla rintamalla ja Suomessa rengastetuista linnuista on yksi löytö Keski-Afrikasta (Valkama ym. 2014). Ruotsissa rengastetut tervapääskyt talvehtivat valopaikannintutkimuksen mukaan laajalla alueella läntisessä Keski-Afrikassa (Åkesson ym. 2012).

Esiintyminen Haliaksella

Tervapääskyä tavataan Haliaksella säännöllisenä läpimuuttajana. Kesäisin Hangon kaupungissa pesivät linnut saapuvat Tulliniemen päälle ruokailemaan. Kevätmuutto alkaa usein toukokuun puolivälissä, kevään päämuutto toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa. Syysmuutto alkaa varhain, jo heinäkuun alkupuoliskolla, suurin osa Suomen tervapääskyistä lähtee kohti talvehtimisalueitaan heinäkuun lopulla ja elokuun alkupuoliskolla, viimeisiä yksilöitä voi havaita vielä syyskuun puolivälissä. Päämuuton aikaan parhaat päiväsummat voivat olla useiden satojen yksilöiden suuruisia, huippumuutot yltävät yli tuhannen yksilön.

Tervapääsky – Apus apus

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet