Kehrääjä – Caprimulgus europaeus

Kehrääjä pesii Euraasiassa Välimereltä Etelä-Fennoskandiaan ja Itä-Aasiaan ulottuvalla alueella. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii pääsääntöisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Kehrääjä pesii monenlaisissa avoimissa ympäristöissä, puoliaavikoista avoimiin metsiin. Se on hämärä- ja yöaktiivinen laji, joka on helpoiten havaittavissa surisevan soidinäänen avulla (BirdLife International 2021). Kehrääjät ovat yöaktiivisia ja alttiita liikenteelle, niitä laskeutuu usein ilta- ja aamuhämärissä maanteiden varsille.

Suomessa kehrääjän yhtenäinen levinneisyysalue yltää Vaasaan ja Pohjois-Karjalaan asti. Se on melko harvalukuinen mäntykankaiden ja mäntyvaltaisten sekametsien laji, pesimäkannan kooksi on arvioitu noin 4 000 paria (Valkama ym. 2011). Rengastustietojen perusteella suomalaiset kehrääjät muuttavat eteläiseen Afrikkaan (Valkama ym. 2014), valopaikannintutkimuksen mukaan Etelä-Ruotsissa rengastetut kehrääjät muuttavat samaan suuntaan ja talvehtivat mm. Angolassa, Namibiassa ja Zimbabwessa (Norevik ym. 2016).

Esiintyminen Haliaksella

Kehrääjää tavataan Haliaksella harvalukuisena läpimuuttajana. Kevätmuutto kulkee toukokuun alkupuoliskolta kesäkuun loppuun. Kehrääjän tapaa varmimmin Haliaksella syksyllä elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin, viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä syyskuun lopussa ja lokakuun alussa. Havaintomäärät ovat runsastuneet seurantajakson aikana, kasvu on ilmeisesti seurausta pesimäkannan kasvusta. Kehrääjien määrät vähenivät Suomessa 1980- ja 1990-luvuilla, mutta laji runsastui jälleen 2000-luvulla (Valkama ym. 2011). 1980-luvulla se luokiteltiin uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäväksi, mutta tuoreimmassa arviossa elinvoimaiseksi (Hyvärinen ym. 2019). Pesimälinnuston linjalaskentojen tulosten perusteella kehrääjän pesimäkanta on runsastunut, vaikka laji harvoin laskentalinjoille osuukin (Lehikoinen & Väisänen 2023).