Lapamadon elämänkiertoon kuuluu kaksi väli-isäntää. Pääisäntä, jonka suolessa tapahtuu madon suvullinen lisääntyminen, on ihminen tai muu kalaa syövä nisäkäs.

Hedelmöittyneet munat kulkeutuvat ulosteen mukana veteen, jossa niistä kehittyy ripsekäs toukka. Ripsitoukka päätyy ensimmäisen väli-isännän, kyklooppihankajalkaisen, ravinnoksi. Hankajalkaisessa toukka kehittyy prokerkoiditoukaksi. Lapamadon toinen väli-isäntä on kyklooppihankajalkaisen syövä petokala, jonka kudoksissa (lihakset, sisäelimet, mäti) toukka elää odottaen päätymistä pääisäntään. Tämä plerokerkoiditoukka on 0,5 - 2 cm pituinen. Raa´asta kalaravinosta pääisännän suoleen päätynyt plerokerkoiditoukka kiinnittyy ohutsuoleen ja saavuttaa sukukypsyyden noin neljässä viikossa. Pääisään ohutsuolessa lapamadon lähekkäiset jaokkeet voivat lisääntyä keskenään, mutta lapamato voi myös lisääntyä suolessa elävän toisen yksilön kanssa. Lapamato voi tuottaa miljoonia munia vuorokaudessa.

Lapamato (leveä heisimato) – Diphyllobothrium latum