Esiintyminen Haliaksella

Suopöllö on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja, jota tavataan asemalla keväin ja syksyin. Kevätmuutto alkaa maaliskuun puolivälissä ja päämuutto etenee huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin. Se on myös päiväaktiivinen muuttaja ja kevätkauden havainnot painottuvat muuttolennossa havaittuihin lintuihin. Kesäisin sitä nähdään aseman alueella melko harvoin. Ensimmäisiä syysmuuttajia havaitaan elokuun lopulla ja syyskuun alussa, syksyn päämuutto puolestaan syyskuun puolivälistä marraskuun alkuun. Se on melko harvalukuinen, parhaina päivinä asemalta voi havaita muutamia yksilöitä.

Suopöllöjä rengastettiin asemalla yhteensä 123 yksilöä vuoden 2012 loppuun mennessä, se on selvästi harvalukuisempi rengastuslaji kuin lähisukulaislaji sarvipöllö. Syksyllä nuoret linnut muuttavat suuntaa antavasti kymmenen vuorokautta aikaisemmin kuin vanhat linnut, vanhoilla syysmuutto viivästyy pesinnän jälkeisen sulkasadon takia. Pienehkön aineiston perusteella koiraat muuttavat jopa kaksi viikkoa myöhemmin kuin naaraat (Lehikoinen ym. 2014). Rengastusten vuorokausiaktiivisuus Haliaksella keskittyy vahvasti aamuyöhän sekä iltayöhön (Lehikoinen ym. 2011).

Kuten monilla muillakin pöllöillä, Haliaksen vuosittaisiin havaintomääriin vaikuttivat pikkunisäkkäiden määrät sekä keväällä että syksyllä; poikastuotto on runsainta kun myyriä on paljon keväällä ja pöllöjä lähtee runsaammin liikkeelle niinä syksyinä, kun pikkunisäkästiheydet ovat alhaisia. Suopöllön vuosittaista esiintymistä Haliaksella selittävät parhaiten pikkunisäkkäiden kannanvaihtelut Suomen pohjoisosissa. Vaikka ravinnon runsausvaihtelut vaikuttavatkin suopöllöjen vuosittaisiin havaintomääriin, määrät vaihtelevat Haliaksella kaikista pöllöistä kaikkein vähiten (sarvipöllön ohella) lajin säännöllisen muuttokäyttäytymisen johdosta (Pietiläinen ym. 2017).

Pitkäaikaismuutokset

Suopöllön havaintomäärät runsastuivat seurantajakson aikana. Muiden pöllöjen tapaan havaintomäärissä oli vuosien välistä vaihtelua, suopöllön 2010-luvun havaintomäärissä mahdollisesti korostuvat saman vuosikymmenen hyvät tunturisopuliesiintymät Fennoskandian pohjoisosissa. Suomen pesimäkannan seuranta on haastavaa (Honkala ym. 2023, Björklund ym. 2020) ja Haliaksen aineisto tukee käsitystä vakaasta suopöllökannasta (Lehikoinen & Väisänen 2023, Lehikoinen ym. 2008). Kevätmuuton ajoitus vaihteli huomattavasti seurantajakson aikana, mutta syysmuutto viivästyi keskimäärin kuudella vuorokaudella 1980-luvulta 2010-luvulle. Ilmastonmuutoksen vaikutusta syysmuuton ajoittumiseen on tutkittu paljon vähemmän kuin kevätmuuton (esim. Lehikoinen ym. 2019), oletettavasti suopöllöjen syysmuutto on viivästynyt entistä leudompien syksyjen myötä.

Suopöllö – Asio flammeus

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet