Hiiripöllö – Surnia ulula

Hiiripöllöllä on sirkumboreaalinen levinneisyys, eli sitä esiintyy koko pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä. Suomessa sen esiintyminen kuitenkin painottuu voimakkaasti pohjoiseen, karkeasti Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Pohjanmaalta ylimpään Lappiin. Se pesii usein suon ja avointen ympäristöjen pirstomissa metsissä, sekä tunturikoivikoissa. Etelä-Suomen pesinnät ovat varsin harvassa. Laji on myyriin erikoistunut nomadi, joka valitsee pesimäalueensa ja talvehtimisalueensa ravintotilanteen mukaan. Hiiripöllöt saapuvat syksyisin–talvisin vaihtelevissa määrin Etelä-Suomeen ravinnon perässä (Saurola ym. 1995, Valkama ym. 2011).

Suomessa rengastetuista hiiripöllöistä kertyi vuoden 2012 loppuun mennessä yhteensä 14 ulkomaanlöytöä. Kaksi pesäpoikasena rengastettua lintua on tavattu Uralin itäpuolella yli 2 500 kilometrin päässä rengastuspaikasta. Yksi Enontekiöllä rengastettu lintu on löydetty Kuolan niemimaan itäosista ja vastaavasti viisi pesäpoikasena rengastettua lintua on matkannut Etelä-Norjaan, yli tuhannen kilometrin päähän rengastuspaikasta (Valkama ym. 2014).

Kannanmuutokset

Pesivien hiiripöllöjen määrät vaihtelevat Suomessa alueellisen ravintotilanteen ja lintujen liikkeiden mukaan. Kannanarvion ääripäät vaihtelevat 300 – 6 000 parin välillä ja pitkän aikavälin kannankehityksestä ei ole tietoja (Valkama ym. 2014, Valkama ym. 2011). Hiiripöllö on riippuvainen pikkunisäkkäiden syklisten kannanvaihtelujen runsaushuipuista, joten laajamittaiset muutokset kannanvaihteluissa, kuten kannanvaihtelujen katoaminen, voivat olla lajille uhka (Brommer ym. 2010).

Esiintyminen Haliaksella

Hiiripöllöä tavataan Haliaksella harvalukuisena läpimuuttajana. Monien muiden pöllöjen tapaan esiintyminen painottuu syksylle, mutta alkuvuodesta on myös yksittäisiä havaintoja. Ensimmäiset hiiripöllöt saattavat saapua jo syyskuun alkupuoliskolla, parasta aikaa lajin näkemiseen on syyskuun lopun ja lokakuun lopun välinen jakso. Joulukuulta helmikuulle havaintoja on varsin vähän. Se on silti säännöllinen ja harvalukuinen talvehtija eteläisessä Suomessa (Suomen lajitietokeskus 2021).

Pienehkön rengastusaineiston perusteella valtaosa Haliakselle saapuvista hiiripöllöistä on nuoria lintuja. Vanhoja lintuja rengastettiin vuoden 2013 loppuun mennessä vain kaksi yhteensä kolmestakymmenestä yksilöstä (Lehikoinen ym. 2014). Havaintoaineistossa erottuu syksyn 2013 huippuvaellus, jolloin Haliaksella havaittiin yhteensä 25 yksilöä. Joinain syksyinä hiiripöllöä ei havaita asemalla lainkaan, mutta havaintomäärät kasvoivat yli kolminkertaisesti seurantajakson aikana. Haliaksen aineistoa on hyödynnetty pikkunisäkässyklien vaikutusta pöllöjen syysmuuttoon selvittävässä työssä, jonka mukaan hiiripöllön havaintomääriin asemalla vaikuttivat eniten pikkunisäkkäiden kannanvaihtelut Pohjanmaalla (Pietiläinen 2017).