Keritytönkorento – Ischnura pumilio

Keritytönkorento on varsin harvinainen Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa esiintyvä laji. Se tavattiin Suomessa ensi kerran vuonna 1984, jolloin Espoosta löytyi yksittäinen yksilö. Tämän jälkeen vuonna 1995 tavattiin Sundissa yksi yksilö.

Vuonna 2000 lajin lisääntymiskäyttäytymistä päästiin Suomessa todistamaan ensi kerran Virolahdelta löytyneellä paikalla, jossa laji esiintyi runsaslukuisena. Tämän kolmannen havainnon jälkeen lajia löytyi vuosikymmenen mittaan useilta uusilta paikoilta Etelä-Suomessa.

Paikoittaisesta esiintymisestään huolimatta laji on nykyään melko tavallinen ainakin pääkaupunkiseudun rakennettujen alueiden läheisyydessä olevilla vastamuokatuilla pienvesillä. Tunnetun levinneisyysalueen toistaiseksi pohjoisin havainto on Hartolasta. 

Keritytönkorento on levinnyt lähes koko Eurooppaan, mutta Fennoskandiassa laji on eteläinen ja Britteinsaarilla vastaavasti eteläinen ja läntinen. Levinneisyysalue rajoittuu etelässä Välimeren puoleiseen Afrikan rannikkoon, mutta ulottuu lännessä Makaronesian saarille ja idässä Mongolian keskiosiin.