Käki – Cuculus canorus

Käen pesimäalueet kattavat käytännössä koko Euroopan Välimeren eteläosista Fennoskandian pohjoisosiin asti. Levinneisyysalue jatkuu hyvin laajana vyöhykkeenä Euraasian itäisiin osiin. Käki on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja paikoin Etelä-Aasiassa (BirdLife International 2021). Suomessa käki pesii käytännössä koko maassa merensaaristosta puuttomalle tunturiylängölle asti. Tyypillisintä ympäristöä ovat erilaiset metsät, Suomen pesimäkanta kattaa noin 120 000 paria. Käki on pesäloinen, Suomessa yleisin isäntälaji on leppälintu, mutta eri isäntälajeja tunnetaan useita kymmeniä (Valkama ym. 2011). Rengastustietojen mukaan suomalaiset käet suuntaavat suoraan etelään, Välimeren yli kohti talvehtimisalueitaan (Valkama ym. 2014). Suomessa ja Pohjois-Norjassa pesivien käkien on satelliittipaikannusten avulla havaittu muuttavan Keski-Afrikkaan, Kongoon ja Angoliaan (Vega ym. 2016).

Esiintyminen Haliaksella

Käki on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja. Kevään ensimmäiset yksilöt saapuvat aikaisintaan toukokuun alussa, kevään päämuutto nähdään toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Syysmuutto alkaa jo heinäkuussa ja kestää syyskuun puoliväliin. Elokuun päämuuton aikana yksilömäärät ovat usein suurempia kuin keväällä, käki on kuitenkin harvalukuinen muuttaja ja päivittäiset yksilömäärät pysyvät yleensä muutaman linnun lukemissa, huippumuutot voivat yltää yli kymmenen yksilön. Rengastustietojen perusteella nuoret käet muuttavat syksyllä keskimäärin viikkoa myöhemmin kuin vanhat (Lehikoinen ym. 2014).