Turturikyyhky – Streptopelia turtur

Kahdessa viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokiteltu turturikyyhky ei ole korkeimmassa uhanalaisuusluokassa suotta. Vuonna 2015 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin enää 5-10 paria. Pohjois-Euroopan kannan on arvioitu romahtaneen 80 % alle kymmenessä vuodessa, eikä lajilla mene Keski- ja Etelä-Euroopassa juurikaan paremmin. Muutonaikainen metsästyspaine on yksi suurimmista syistä turturikyyhkyn taantumiseen ja varsinkin Välimeren alueella lajia ammutaan kestämättömiä määriä perinteisiin vedoten. Muutokset lintujen talvehtimisalueilla ja muuton aikaisilla levähdysalueilla ovat metsästyksen ohella syitä maailmanlaajuisesti vaarantuneen lajin ahdinkoon (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Turturikyyhkyä voidaan nykyään pitää jonkin asteisena rariteettina Suomessa, eikä lajia tavata Haliaksellakaan vuosittain. Aseman aineistossa on noin 150 havaintoa lajista, joista valtaosa on ollut yksittäisiä muuttajia, ja runsauden muutoksessa 1980-luvulta 2000-luvulle romahduksen näkee selvästi. Keväthavainnot keskittyvät toukokuun viimeisille päiville ja kesäkuun alkuun. Havaintoihin mahtuu yksi huikea muutto: 1.6.1979 asemalla havaittiin 8 muuttavaa turturikyyhkyä! Lajin vielä ollessa jokseenkin voimissaan, havaittiin 4.6.1982 yksi paikallinen ja kolme muuttavaa turturikyyhkyä. Syksyisin laji on selvästi harvinaisempi kuin keväällä, mutta 6.10.2002 asemalla havaittiin kaksi yksilöä paikallisena, muut syyshavainnot koskevat yksittäisiä lintuja.