Etelänkiisla – Uria aalge

Etelänkiisla on sirkumpolaarinen merilintu, joka pesii yhdyskunnissa Atlantin, Pohjoisen Jäämeren ja Tyynenmeren alueella. Euroopassa etelänkiislat pesivät Atlantin, Barentsinmeren ja Itämeren rannikoilla kallioisilla lintuvuorilla. Itämeren pesimäkanta keskittyy Gotlannin suuriin yhdyskuntiin (BirdLife International 2021). Etelänkiislat talvehtivat ruokkien tavoin avomerellä, Suomessa pesivät linnut muuttavat eteläiselle Itämerelle (Valkama ym. 2014).

Suomessa etelänkiislan pesintöjä on tunnettu vuodesta 1957 alkaen, jolloin Loviisan Aspskärin ruokkiyhdyskunnassa todettiin ensimmäiset etelänkiislan pesinnät. Suomen pesimäkanta on sittemmin runsastunut selvästi, mutta laji on yhä erittäin harvalukuinen. Valtaosa Suomen etelänkiisloista pesii yhä Aspskärillä, jossa kanta on ollut viime vuosina kasvussa (92 paria 2019, Kuntze 2020). Yksittäisiä pareja pesii myös muualla Kymenlaakson saaristoalueella sekä mm. Ahvenanmaan pääsaaren pohjoispuolella (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella etelänkiisloja tavataan toukokuun alkupuoliskolta marraskuulle. Havainnot painottuvat voimakkaasti kesä–heinäkuulle, jolloin kiisloja havaitaan yleensä liikkuvien ruokkiparvien mukana. Nämä linnut lienevät pääosin pesimättömiä kiertelijöitä, mutta heinäkuun jälkipuoliskolla mukana on todennäköisesti myös syysmuutolla olevia lintuja. Elo–syyskuulta havaintoja on hyvin vähän, mutta loppusyksyllä kiisloja havaitaan harvakseltaan aina talvikauden alkuun saakka.