Riuttatiira on laajalle levinnyt laji, se pesii Euraasian, Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan mantereilla. Euroopassa pesimäalueet sijaitsevat laikuittaisesti ja keskitetysti rannikkoalueiden hiekkaisilla sekä kalkkipitoisilla kallioisilla saarilla, hiekkarannoilla ja jokisuistoilla. Riuttatiira pesii usein tiheissä yhdyskunnissa. Vaikka varsinaiset pesimäalueet ovat kokonaispinta-alaltaan pieniä, riuttatiira on näkyvä ja kuuluva laji Länsi-Euroopan, Välimeren ja Mustanmeren rannikkoalueilla pesimäaikaan. Riuttatiirat talvehtivat eteläisellä Välimerellä, Arabian niemimaan rannikolla ja Afrikan länsi- sekä etelärannikolla (BirdLife International 2021).

Riuttatiiran lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Etelä-Ruotsissa ja Lounais-Virossa. Riuttatiira on merellinen laji, havainnot keskittyvät rannikkoalueille ja ulkosaaristoon, sitä ei juuri tapaa edes sisäsaariston rehevillä merenlahdilla. Haliaksella riuttatiiraa tavataan säännöllisenä, mutta harvalukuisena harhailijana. Havainnot ajoittuvat huhtikuun loppupuolelta syyskuun alkupuoliskolle, paras aika riuttatiirojen näkemiseen on kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Haliaksella havaitaan sekä pesimättömiä kiertelijöitä että etelämpänä pesineitä lintuja, kun emot voivat kuljettaa lentokykyisiä poikasiaan pitkiäkin matkoja pois pesimäalueiltaan.

Esiintyminen Haliaksella

Riuttatiiroja havaitaan Haliaksella usein merialueilla kiertelevinä, yksittäin tai muutaman linnun parvissa. Usein linnut pysähtyvät Gåsörsuddenin särkälle tai Uddfladanin saarien rantakallioille (esim. Rissanen ym. 2020, Rissanen ym. 2019).

Riuttatiiran havaintomäärät runsastuivat yli kymmenkertaisesti seurantajakson aikana. Se on runsastunut pesimälajina monin paikoin eteläisellä Itämerellä (European Environment Agency 2021). Ajallinen esiintymiskuva on myös muuttunut, havaintojen painopiste oli seurantajakson alkupuolella kesä-heinäkuulla, mutta 2000-luvulla selvästi heinä-elokuun puolella.

Riuttatiira – Thalasseus sandvicensis