Lapintiira – Sterna paradisaea

Lapintiira on Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisten osien pesimälaji. Eteläisimmät populaatiot tunnetaan Yhdysvaltojen länsiosista ja Irlannista, pääosa levinneisyydestä kattaa pohjoiset arktiset alueet. Suomessa lapintiiran levinneisyys on kaksijakoinen, lajia tavataan runsaana kaikkialla saaristossa, ja sisämaan yhtenäisin levinneisyysalue on pohjoisimmassa Lapissa. Laji pesii myös Koillismaan, Kainuun ja Pohjanmaan laajoilla vesialueilla sekä Saimaalla. Vuonna 2011 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin 60 000 – 90 000 paria (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011). Lapintiirat ovat todellisia maailmanmatkaajia, jotka talvehtivat pääsääntöisesti Etelämannerta ympäröivillä valtamerillä. Valopaikantimien avulla toteutettujen tutkimusten mukaan yksi lapintiira voi lentää vuodessa muuttomatkoillaan jopa 96 000 kilometriä, joka vastaa reilua kahta kierrosta maapallon ympäri. Pitkäikäisenä lajina yksi lapintiira voi kulkea elämänsä aikana matkan, joka vastaa nelinkertaista matkaa kuuhun ja takaisin (The Guardian 2018).

Esiintyminen Haliaksella

Lapintiiraa tavataan Haliaksella lähinnä huhtikuun lopun ja heinäkuun lopun välisellä ajanjaksolla. Ensimmäiset kevätmuuttajat voivat saapua jo huhtikuun puolivälin jälkeen, ja kevätmuuton huippu havaitaan usein toukokuun alussa, kattaen usein yli 50 yksilön päiväsummia. Huhti–toukokuun vaihteessa myös paikallisten lintujen määrät kasvavat nopeasti, ja laji on yleinen aina heinäkuun lopulle asti. Suurimmat kerääntymät havaitaan kesäkuussa, jotka yltävät usein yli kahdensadan yksilön. Elokuussa lapintiira on jo hyvin harvalukuinen. Lapintiira saapuu kalatiiraa aikaisemmin, ja vastaavasti poistuu syysmuutolle aikaisemmin. Syysmuutto on kevätmuuttoa vaatimattomampaa, lapintiirat poistuvat hiljalleen pesimäpaikoilta ulkomeren puolelle.