Merilokki – Larus marinus

Merilokin pesimäalueet keskittyvät Länsi-Eurooppaan, Fennoskandiaan ja Pohjois-Amerikan itärannikolle. Lisäksi merilokkeja pesii eteläisessä Grönlannissa, Islannissa ja Huippuvuorilla (BirdLife International 2018). Suomessa merilokkia tavataan kaikkialla merialueiden saaristossa, sekä eteläisimmän Suomen, Kainuun ja Lapin suurimmilla järvenselillä. Koko maan pesimäkannan nykyiseksi kooksi on arvioitu noin 2 500 paria (Valkama ym. 2011). Merilokit ovat paikkalintuja tai lyhyen matkan muuttajia, suomalaisista linnuista valtaosa talvehtii eteläisellä Itämerellä (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Merilokkia tavataan Haliaksella vuoden ympäri. Ensimmäiset kevätmuuttajat saapuvat helmi-maaliskuun vaihteessa, ja suurin osa kevätmuuttajista havaitaan maalis- ja huhtikuun aikana. Myös paikallisten lintujen määrät ovat suurimmillaan kevätmuuton aikana. Ensimmäisiä syysmuuttajia havaitaan heinä-elokuun vaihteessa, syysmuutto jatkuu pitkälle marraskuulle ja syyskauden viimeisiä nähdään vielä vuodenvaihteen jälkeen. Merilokki on aseman alueella säännöllinen, mutta harvalukuinen pesimälaji. Talvikuukausina merilokki on myös säännöllinen, mutta harmaalokkia huomattavasti harvalukuisempi talvehtija.

Pitkäaikaismuutokset

Haliaksella havaittujen merilokkien määrät ovat puoliintuneet pitkällä aikavälillä. Merilokkien määrät kasvoivat 1980-luvulla, mutta taantuivat 1990-luvulla. Havaintomäärien kehitykset ovat olleet vaihtelevia sen jälkeen, kun määrät kääntyivät nousuun uudelleen 2000-luvun alussa, ja kääntyivät 2010-luvulla jälleen laskuun. Haliaksen aineisto kuvaa osittain merilokin kannankehitystä, saaristolintuseurannan mukaan pesimäkanta kasvoi 1980-luvulla (Lehikoinen ym. 2008, Hario & Rintala 2008), mutta on sen jälkeen ollut tasaisessa, ajoin jopa jyrkässä ja lähes huolestuttavassa laskussa (Hario & Rintala 2014).

Haliaksen havaintomäärien suurin pudotus on havaittavissa erityisesti talviajan havainnoissa. Talvihavaintojen väheneminen johtunee useamman tekijän yhteisvaikutuksesta, taustalla lienee pesimäkannan taantumista, mutta Hangon kaatopaikan sulkeminen sekä teollisen kalastuksen loppuminen alueella varmaankin vaikuttavat. Sen sijaan kevät- ja kesäkauden havaintomäärät ovat viime vuosina pudonneet huomattavasti 2000-luvun määristä, heijastaen Tulliniemen saariston pesimäkannan viimeaikaista taantumista.

BirdLife International (2018) Species factsheet: Larus marinus. Viitattu 8.12.2018

Hario, M. & Rintala, J. 2014: Saaristolinnuston kehitys Suomen rannikoilla 1986-2013. — Linnut-vuosikirja 2013:47-53.

Hario, M. & Rintala, J. 2008: Haahkan ja lokkien kannankehitys rannikolla 1986-2007. — Linnut-vuosikirja 2007:52–59.

Lehikoinen, A. (toim.), Ekroos, J., Jaatinen, K., Lehikoinen, P., Lindén, A., Piha, M., Vattulainen, A. & Vähätalo, A. 2008: Lintukantojen kehitys Hangon lintuasemalla 1979–2007. Bird population trends based on the data of Hanko Bird Observatory (Finland) during 1979–2007. — Tringa 35: 146–209

Valkama, J., Saurola, P., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Piha, M., Sola, P. & Velmala, W. 2014: Suomen Rengastusatlas. Osa II. — Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Ympäristöministeriö. Helsinki.

Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Viitattu 8.12.2018. ISBN 978-952-10-6918-5.