Selkälokki – Larus fuscus

Selkälokkia tavataan Länsi-Euroopan rannikkoseuduilla, Fennoskandiassa, laajalla vyöhykkeellä Siperiassa Kuolan niemimaalta Severnaja Zemljalle, sekä Venäjän keskiosissa. Selkälokit talvehtivat pääsääntöisesti läntisen Euroopan merialueilla, Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasiassa (BirdLife International 2018). Suomessa selkälokin levinneisyysalue keskittyy rannikkoseudulle ja meren saaristoon, sekä suurimpien sisävesien alueille. Suomen pesimäkannan kooksi arvioidaan 7 000 paria, joista noin 70 % pesii merialueilla. Suomessa pesivää nimialalajia tavataan lähinnä Fennoskandian alueella (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Suomalaiset selkälokit ovat keskimäärin pitkänmatkan muuttajia, päätalvehtimisalueet sijaitsevat Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa (Valkama ym. 2014). Lajia tavataan Haliaksella harvalukuisena keväältä loppusyksyyn. Kevään ensimmäiset selkälokit havaitaan usein huhtikuun alkupuoliskolla, ja päämuutto ajoittuu huhtikuun puolivälin ja toukokuun alun väliselle jaksolle. Syysmuutto alkaa jo heinäkuussa, päämuutto ajoittuu elokuulle, lajin harvinaistuessa syyskuussa ja loppusyksyä kohti.