Pitkäaikaismuutokset

Harmaalokkien havaintomäärät Haliaksella ovat puoliintuneet pitkällä aikavälillä, ja havaintomäärien väheneminen on jatkunut 2020-luvulla. Vuosikohtaisen tarkastelun perusteella harmaalokkien määrät kasvoivat 1980-luvun alusta luvun puoliväliin, ja taantuivat 2000-luvulle tultaessa. Runsauden muutos oli samanlaista sekä kevät- että syyskauden havainnoissa (Lehikoinen ym. 2008) ja havaintomäärien vaihtelut sopivat pesimäkannan kehitykseen; harmaalokkien parimäärät kasvoivat monin paikoin Suomenlahtea ja Saaristomerta 1980-luvulle, jonka jälkeen kanta on ollut laskeva, Suomenlahdella jo 1980-luvulta ja Saaristomerellä 1990-luvulta lähtien (Hario & Rintala 2008). Harmaalokkien määrät ovat kokonaisuudessaan taantuneet tai pysyneet vakaina edelleen viime vuosina, joskin Pohjanlahden kanta on runsastunut (Hario & Rintala 2014).

Havaintomäärät ovat vähentyneet erityisesti talvi- ja syyskausina. Havaintoaineiston mukaan pesivien harmaalokkien määrät ovat pudonneet myös Tulliniemen saariston alueella, ja muutto- sekä talvikausien havaintojen väheneminen voi olla yhteisvaikutusta kannankehityksestä sekä paikallisista muutoksista. Talviajan havaintojen määrien jyrkän vähenemisen taustalla lienee myös Hangon kaatopaikan sulkeminen sekä teollisen kalastustoiminnan loppuminen.

Harmaalokki – Larus argentatus