Isokihu on Euroopan pohjoisten merialueiden laji, se pesii mm. Islannissa, Färsaarilla, Skotlannin pohjoisosissa, Norjan ja Kuolan niemimaan rannikolla, Huippuvuorilla ja Novaja Zemljalla. Isokihut talvehtivat pääsääntöisesti pohjoisen Atlantin ja Jäämeren ulapoilla. Se on voimakasrakenteinen lintu ja ruokavalioltaan opportunisti, joka mm. syö kalastusaluksilta putoavia tähteitä, rosvoaa kalasaaliita muilta linnuilta ja saalistaa pieniä merilintuja (BirdLife International 2021).

Isokihu on valtakunnallinen harvinaisuus, se on havaittu Suomessa 85 kertaa vuoden 2020 loppuun mennessä (Väisänen ym. 2021). Suurin osa havainnoista ajoittuu huhtikuun lopun ja kesäkuun puolivälin sekä elokuun ja marraskuun välisille jaksoille. Havainnot keskittyvät rannikkoalueiden muutonseurantapaikoille, havaintoja on myös sisämaasta. Isokihu on havaittu Haliaksella kahdesti vuoden 2022 loppuun mennessä, toukokuussa 2008 ja elokuussa 2009 (BirdLife Suomi 2021).

Isokihu – Stercorarius skua