Jänkäsirriäinen Calidris falcinellus

Kyllä
Esiintyminen Suomessa
Ensisijainen elinympäristö
Toissijainen
Esiintymisen tyyppi
Julkaisu esiintymisestä
  • BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
    LINKKI

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Jänkäsirriäinen on euraasialainen laji, jolla on useampi erillinen ja suhteellisen pienialainen pesimäalue. Euroopan pesimäkanta keskittyy Fennoskandiaan, lisäksi Siperian keski- ja itäosissa tunnetaan kolme muuta erillistä pesimäaluetta. Jänkäsirriäiset talvehtivat Lähi-idän ja Etelä-Aasian rannikkoseuduilla (BirdLife International 2021). Suomessa jänkäsirriäisen pesimäkanta keskittyy Pohjois-Suomen jängille ja avosoille, mutta se pesii myös Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Karjalan suurimmilla suoalueilla. Suomen pesimäkanta on arvioitu noin 25 000 – 35 000 parin suuruiseksi, suurin osa Euroopan jänkäsirriäisistä pesii Suomessa (Valkama ym. 2011). Rengastuslöytöjen perusteella Fennoskandialaiset jänkäsirriäiset muuttavat kaakkoon (Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella jänkäsirriäistä tavataan harvalukuisena läpimuuttajana. Kevätmuutto etenee hyvin nopeasti toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa. Syysmuutto alkaa varhain, kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa, suurin osa syksyisistä linnuista nähdään heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, syyskuun alussa se on jo harvinainen. Rengastustietojen perusteella nuoret muuttavat noin viikon myöhemmin kuin vanhat (Lehikoinen ym. 2014). Yksilömäärät eivät Haliaksella kovin korkeiksi nouse, enimmillään Gåsörsuddenin särkällä voi ruokailla toistakymmentä yksilöä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Aki Aintila

CC BY 4.0

Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja