Jänkäkurppa – Lymnocryptes minimus

Jänkäkurppa on laajalle levinnyt laji, jonka levinneisyys on pohjoispainotteinen ja ulottuu läpi Venäjän, aina Itä-Siperiaan asti. Euroopassa jänkäkurpan pesimäalueet rajoittuvat lähinnä Venäjälle, Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, Itä-Viroon ja Valko-Venäjän pohjoisosiin. Talveksi valtaosa jänkäkurpista muuttaa Keski-Eurooppaan, ja rengastusaineiston perusteella Suomessa rengastetut yksilöt on ammuttu pääasiassa Ranskassa. Pieni osa kannasta talvehtii Suomessa peltojen sulaojissa ja kosteikoissa. Nimensä mukaisesti, Lapin lettoja ja palsasoita asuttava jänkäkurppa on kurpista pienin ja varsinainen piiloutumisen mestari. Se havaitaankin pesimäpaikoillaan yleensä vain aavemaisesta soidinrummutuksestaan ja muuttomatkallaan vasta aivan saappaan alta lentoon räpsähtäessään. Suomen parimääräarvio on 3500–11 000 paria, ja suuri haarukka parimääräarviossa johtuu juuri lajin vaikeasta havaittavuudesta (Saurola ym. 2013, Valkama ym. 2011).

Vaikka jänkäkurpan pesimäkanta on luokiteltu elinvoimaiseksi, kuuluu se maamme kansainvälisiin erityisvastuulajeihin, sillä on arvioitu että 15–30 % Euroopan kannasta pesii Suomessa. Tämän tulisi näkyä seurannan ja tutkimuksen tehostumisena ja elinympäristön huomioon ottamisena maankäytön suunnittelussa, toisin sanoen soiden ojittamisesta ja turpeenotosta tulisi pidättäytyä lajille soveltuvissa habitaateissa.

Esiintyminen Haliaksella

Jänkäkurppa on yömuuttaja, joten suurimmat levähtäjämäärät havaitaan Haliaksella sateisten tai sumuisten öiden jälkeen, varsinkin jos merivesi on alhaalla ja on paljastanut sopivia ruokailupaikkoja rantaniityiltä ja ruovikon reunasta. Ensimmäiset kevätmuuttajat havaitaan normaalisti huhtikuun loppupuolella, ja muuttohuippu on toukokuun alkupäivinä, joskin keväiset määrät ovat syksyisiä pienempiä ja kevään päiväennätys onkin 3 lintua.

Minikurpan syysmuutto käynnistyy syyskuun puolenvälin paikkeilla, ja suurimmat määrät on laskettu lokakuun alussa. Syksyiset määrät riippuvat sopivista sääolosuhteista. Syyskauden päiväennätys asemalla on 8 yksilöä, johon on ylletty kaksi kertaa. Leutoina talvina jokunen jänkäkurppa saattaa sinnitellä alueella pitkälle vuodenvaihteen yli, mikäli avoimia sulapaikkoja vaan riittää ruokailuun.