Lehtokurppa – Scolopax rusticola

Lehtokurppa on laajalle levinnyt, metsäisiä habitaatteja suosiva kahlaajalaji, jonka levinneisyys käsittää valtaosan Eurooppaa ja painottuu pohjoiseen. Suomen parimääräarvio liikkuu 160 000 parin tietämillä. Suomessa lehtokurppaa tavataan aina Kainuuseen saakka, ja lajin talvehtimisalueet sijaitsevat Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Talvehtimisalueilla, etenkin Ranskassa, Brittein saarilla, Tanskassa ja Italiassa lehtokurppia metsästetään voimakkaasti, ja 95 % rengaslöydöistä koskee ammuttuja lintuja. Suomessakin laji kuuluu riistalintuihin (Saurola ym. 2013, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Ensimmäiset keväänkärkkyjät nähdään usein jo maaliskuun puolenvälin tienoilla, ja päämuutto osuu huhtikuun alkuun. Suurimmat paikalliskerääntymät on laskettu sateisten tai sumuisten öiden jälkeen huhtikuussa, kun sääolot ovat pakottaneet muuttajat laskeutumaan. Kevätennätys on tehty 4.4.2010, jolloin sankka sumu oli keskeyttänyt yömuuton ja 47 yksilöä laskettiin alueen rantalehdoista. Valoisaan aikaan lehtokurpan tapaa hyvin harvoin muuttolennossa, ja yleensä kyseessä on aamun ensivaloilla tehty havainto mereltä saapuvasta yksilöstä. Tämän takia muuttavia lehtokurppia on havaittu Haliaksella vain kourallinen.

Lehtokurpan kurnutus ja piiskansivallukset kuuluvat olennaisena osana Haliaksen keväiseen ja kesäiseen äänimaisemaan, kun koiraat kiertävät vakioidulla lentoradalla reviiriään iltahämärissä. Tulliniemessä on vuosittain useampi lehtokurppareviiri, mutta pesintöjä on usein vaikea varmistaa, koska havainnoijan on käytännössä käveltävä aivan poikueen kohdalle ennen kuin emo lähtee varoitellen lentoon. Ainakin yksi poikue on onnistuttu rengastamaan aseman alueelta.

Syysmuuton aikaan lehtokurppia ei havaita lainkaan samanlaisia kerääntymiä kuin keväällä, vaan muuttokausi ajoittuu syyskuun lopulta pitkälle marraskuun puolelle. Syyshavainnot koskevat lähinnä yksittäisiä lintuja, jotka havaitaan lehtokurpan pelästyessä lentoon paikallisia levähtäjiä laskevan havainnoijan vierestä. Myös pöllöverkkoihin eksyy aina jokunen yksilö vuodessa saaden renkaan jalkaansa. Leutoina ja vähälumisina talvina lehtokurpan tapaa satunnaisesti Tulliniemen rantalehdoista, mutta havainnot keskittyvät pääasiassa alkutalveen.