Vesipääsky – Phalaropus lobatus

Vesipääsky on laajalle levittäytynyt arktinen kahlaaja, sitä tavataan Islannissa, Grönlannin eteläosissa, sekä yhtenäisesti Fennoskandian pohjoisosista Siperian itäosiin asti, sekä laajalti Pohjois-Amerikan pohjoisosissa (BirdLife International 2021). Suomessa vesipääskyjen levinneisyysalue keskittyy pohjoisimman Suomen tunturialueille ja soille, mutta sitä tavataan myös Sodankylän, Kemijärven, Sallan, Kuusamon sekä Perämeren alueilla. Suomen pesimäkanta on arvioitu noin 7 000 – 9 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011).

Vesipääsky on myös pelaaginen laji, se talvehtii Lähi-idän kaakkoisilla merialueilla, Australian pohjoispuolen merialueilla sekä Väli- ja Etelä-Amerikan länsipuolisilla merialueilla. Talvehtimisalueilla pääravintona ovat meren pinnalle kumpuavat planktoneliöt (BirdLife International 2021). Muutamien rengaslöytöjen perusteella suomalaiset vesipääskyt muuttavat kaakon suuntaan (Saurola ym. 2013). Valopaikannintutkimukset vahvistavat tätä käsitystä, Fennoskandiassa ja Länsi-Venäjällä pesiviä lintuja muuttaa Mustanmeren ja Kaspianmeren kautta laajalle alueelle Arabianmerelle (Bemmelen ym. 2019).

Esiintyminen Haliaksella

Vesipääsky on Haliaksella säännöllinen, joskin harvalukuinen läpimuuttaja. Esiintyminen painottuu keväälle, toukokuun puoliväliltä kesäkuun alkuun, kevätmuutto etenee nopeasti kuten monella muullakin arktisella kahlaajalla. Syysmuutto alkaa jo heinäkuun alussa ja kestää elokuun loppuun, mutta yksilömäärät ovat huomattavasti pienempiä kuin keväällä. Enimmillään asemalta käsin on havaittu muutamien kymmenien lintujen päivämuuttoja, laji on kuitenkin harvalukuinen ja niitä näkee lähinnä yksittäisinä tai muutamien lintujen parvina.