Pitkäaikaismuutokset

Haliaksen havaintomäärissä on ollut runsaasti vuosien välistä vaihtelua. Havaintomäärät kasvoivat 2000-luvun alkupuoliskolla (Lehikoinen ym. 2008) ja havaintomäärät runsastuivat edelleen 2020-luvulla. Suomen pesimäkanta on taantunut voimakkaasti, vielä 2000-luvun alussa se luokiteltiin uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaiseksi, mutta vuonna 2010 ja edelleen vuonna 2019 vaarantuneeksi (Hyvärinen ym. 2019). Pesimäkannan taantuma on näkynyt myös lajin levinneisyyden huomattavana pienentymisenä (Valkama ym. 2011).

Euroopan pesimäkannan kokonaiskehityksestä ei ole kattavaa tietoa (BirdLife International 2021) ja talvehtivien lintujen määrät Lähi-idän merialueilla ovat ilmeisesti pysyneet vakaina (Wetlands International 2021). Pesimäkannan kehitys Suomessa ilmentäisi kuitenkin sitä, että vesipääskyn levinneisyys on vetäytymässä kohti pohjoista ilmastonmuutoksen takia ja pesimäkanta paikoin taantuu ilmastonmuutoksen aiheuttaman elinympäristönmuutosten ja epäedullisten pesimisolosuhteiden takia (BirdLife International 2021).

Vesipääsky – Phalaropus lobatus