Karikukko – Arenaria interpres
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Karikukko on enimmäkseen arktinen laji, se pesii koko Siperian ja Pohjois-Amerikan pohjoisella rannikkoseudulla, sekä Grönlannin länsi- ja itäosissa, että Fennoskandian rannikkoseudulla ja Itämerellä. Myös talvehtimisalueet ovat laajat, niitä tavataan laajalti Länsi-Euroopan, Afrikan, Amerikan, Etelä-Aasian ja Australian rannikkoseudulla (BirdLife International 2021). Suomessa karikukko pesii meren saaristossa puuttomilla luodoilla, usein tiira- ja lokkiyhdyskunnissa, pesimäkanta arvioitiin 2010-luvun alussa noin 3 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2013). Karikukot muuttavat Itämereltä lounaaseen, Suomessa rengastetuista karikukoista on löytöjä niin Länsi-Euroopan rannikkoseudulta kuin Länsi-Afrikan rannikkoseudultakin (Saurola ym. 2013).
Esiintyminen Haliaksella
Karikukkoa tavataan Haliaksella harvalukuisena läpimuuttajana ja harvinaisena pesimälajina Tulliniemen saaristossa (Lehikoinen ym. 2008). Kevään ensimmäiset linnut saapuvat usein huhtikuun lopulla ja päämuutto havaitaan toukokuun puolivälissä. Syysmuutto on kevätmuuttoa vaisumpaa ja syksyisiä lintuja havaitaan heinäkuun puolivälistä syyskuulle. Karikukkoja havaitaan usein yksittäin tai pienissä, muutaman linnun parvissa.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja