Rantakurvi – Xenus cinereus

Rantakurvin pesimäalueet ulottuvat Euroopan itäosista pitkälle itäiseen Siperiaan. Maailmankanta keskittyy Venäjälle, mutta se pesii myös Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanin pohjoisosissa. Mieluisinta pesimäympäristöä ovat havumetsävyöhykkeen ja eteläisen tundran tulvaniityt ja jokisuistot. Rantakurvit talvehtivat Lähi-idän, eteläisen Aasian, Australian ja Itä-Afrikan rannikkosouduilla (BirdLife International 2021). Suomessa rantakurvi pesii levinneisyytensä äärimmäisellä itäreunalla, noin 5–10 parin kanta keskittyy Perämeren rannikolle (Valkama ym. 2011). Rantakurvi on Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (Hyvärinen ym. 2019), muualla Suomessa se on harvinainen läpimuuttaja.

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella rantakurvi on havaittu viidesti vuoden 2022 loppuun mennessä: kaksi havaintoa on toukokuulta, kaksi heinäkuulta ja yksi elokuulta. Haliaksen havainnot osuvat hyvin rantakurvin esiintymiseen pesimäpaikkojen ulkopuolella, tyypillisintä aikaa lajin havaitsemiseen ovat huhtikuun lopun ja kesäkuun puolivälin sekä heinäkuun puolivälin ja elokuun lopun väliset jaksot (Rissanen ym. 2020, Rissanen ym. 2013).