Lampiviklo – Tringa stagnatilis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Lampiviklon pääsääntöiset levinneisyysalueet kattavat suurimman osan eteläisestä Venäjästä, Pohjois-Kazakstanista ja Ukrainasta, sekä osia Valko-Venäjästä ja Baltiasta. Talvehtimisalueita sijaistee Lähi-idässä, laajalti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Australiassa (BirdLife International 2021). Suomessa lampivikloa tavataan säännöllisenä pikkuharvinaisuutena sekä hyvin harvalukuisena pesimälajina, vuosittain maassamme pesii noin 5-10 paria (Valkama ym. 2011).
Lampiviklo on Haliaksella hyvin harvalukuinen, se havaittiin vuoden 2022 loppuun mennessä vain neljä kertaa. Lampiviklosta tehdään Suomessa useita kymmeniä havaintoja vuoden aikana, ensimmäisiä havaitaan huhtikuun lopulla ja viimeisiä syyskuussa, havaintojen keskittyessä toukokuulle ja eteläisen Suomen parhaimmille kosteikkoalueille (esim. Rissanen 2012).
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja