Punajalkaviklo – Tringa totanus

Punajalkaviklolla on laaja levinneisyysalue, se pesii suurimmassa osassa Eurooppaa, levinneisyyden jatkuessa Etelä-Venäjän ja Kazakstanin kautta aina Kiinan ja Mongolian itäosiin asti. Punajalkaviklo on paikkalintu Länsi-Euroopassa ja Välimerellä, pohjoiset ja itäiset populaatiot muuttavat mm. Päiväntasaajan pohjoispuoleiseen Afrikkaan, Lähi-itään ja Aasian eteläosiin (BirdLife International 2021).

Suomessa punajalkaviklon levinneisyys on kahtiajakoinen, se pesii koko rannikkoseudulla ja merensaaristossa Perämereltä Itäiselle Suomenlahdelle, sekä paikoin sisä-Suomessa aina Oulunjärvelle asti. Lisäksi punajalkaviklo pesii sekä Utsjoen että Enontekiön pohjoisimmilla tunturialueilla. Pesimäkannan kooksi on arvioitu 4 500 – 6 000 paria (Valkama ym. 2011). Rengastustietojen perusteella suomalaiset punajalkaviklot muuttavat lounaaseen Länsi-Eurooppaan ja Länsi-Afrikkaan (Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Punajalkaviklo on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja ja pesimälaji. Kevään ensimmäiset saapuvat maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa, päämuutto havaitaan huhtikuun puolivälin ja toukokuun loppupuoliskon välillä. Tulliniemen saaristossa pesii vuosittain yksittäisiä tai muutamia pareja.

Syysmuutto alkaa usein kesäkuun lopussa, syksyn päämuutto kulkee heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun, viimeisiä yksilöitä voi näkyä vielä syyskuulla. Rengastustietojen mukaan vanhat linnut muuttavat keskimäärin jopa kuukautta aikaisemmin kuin nuoret linnut (Lehikoinen ym. 2014).