Mustaviklo – Tringa erythropus

Mustaviklon levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian pohjoisosista Siperian itäosiin, se puutuu aivan arktisimmalta tundralta. Talvehtimisalueita sijaitsee Länsi-Euroopassa, Välimerellä ja laajalti Päiväntasaajan pohjoispuolisessa Afrikassa sekä Etelä-Aasiassa (BirdLife International 2021). Mustaviklon yhtenäisen levinneisyysalueen raja Suomessa kulkee Kainuusta Muonion seudulle, tihein pesimäkanta sijaitsee pohjoisimman Suomen suoalueilla. Mustaviklo pesii myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalan seudulla. Pesimäkanta on arvioitu 15 000 – 20 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011). Suomessa rengastetuista mustavikloista on laajalti löytöjä Välimeren alueelta ja ilmeisesti meikäläiset mustaviklot muuttavat lounaaseen Välimerelle tai Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan talvehtimaan (Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Mustaviklo on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja. Kevätmuutto etenee huhtikuun lopusta toukokuun loppuun. Ensimmäisiä syysmuuttajia havaitaan jo kesäkuun alussa ja syysmuuton ensimmäinen piikki kesäkuun puolivälissä, kun mustaviklonaaraat poistuvat pesimäalueilta heti haudonnan jälkeen (Haartman ym. 1963-1972). Vanhat koiraat ja nuoret linnut muuttavat heinä-elokuussa (Lehikoinen ym. 2014). Enimmillään Haliakselta käsin voi nähdä muutamia kymmeniä yksilöitä päivässä.