Keräkurmitsa – Eudromias morinellus

Keräkurmitsa on arktinen kahlaaja, jonka pääsääntöiset levinneisyysalueet ovat Fennoskandian pohjoisosissa sekä Pohjois-Venäjällä. Keräkurmitsa pesii puurajan yläpuolen tunturipaljakalla ja arktisella puuttomalla tundralla. Tunnettuja talvehtimisalueita sijaitsee melko suppeilla alueilla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä (BirdLife International 2021). Suomessa keräkurmitsan pesimäalueet sijaitsevat Lapin tuntureilla, kokonaiskanta on runsain Enontekiön, Utsjoen ja Sallan seudulla. Pesimäkannan kooksi on arvioitu 1 500 – 3 000 paria (Valkama ym. 2011).

Rengaslöytöjen ja valopaikannintutkimusten mukaan suomalaisia keräkurmitsoja muuttaa Algerian, Tunisian ja Libyan pohjoisosiin talvehtimaan. Lisäksi rengaslöytöjä on Mustanmeren alueelta ja valopaikannintutkimus myös osoitti, että seurannassa ollut suomalainen keräkurmitsa levähti sekä kevät- että syysmuutolla Mustanmeren tuntumassa (Aarvak ym. 2019, Saurola ym. 2013). Keräkurmitsa on viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu vaarantuneeksi (Hyvärinen ym. 2019).

Esiintyminen Haliaksella

Keräkurmitsa on Haliaksella harvinaisuus, se on havaittu asemalla vain kahdeksan kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä. Toukokuulta on kolme havaintoa, elokuun lopulta yksi, syyskuulta kolme ja lokakuulta yksi havainto. Haliaksen aineisto kuvaa muuton kulkua melko hyvin, kevätmuutto etenee todella nopeasti loppukevään aikana, suurin osa linnuista matkaa pesimäalueilleen kiivaalla tahdilla ja ilmeisesti korkealla taivaalla. Syksyisiä lintuja nähdään eteläisessä Suomessa lähinnä elokuun lopussa ja syyskuun alkupuoliskolla.