Pitkäaikaismuutokset

Töyhtöhyypän havaintomäärät runsastuivat noin 50% seurantajakson aikana. Vaihtelua on ollut paljon, havaintomäärät vähenivät 1980-luvun alusta ja pysyivät melko alhaisina 2000-luvun alkuun, ja 2010-luvun alusta havaintomäärät ovat ilahduttavasti kasvaneet. Havaintomääriin vaikuttavat myös pakomuutot, maaliskuun loppuun ja huhtikuun alkuun osuvat takatalvet saattavat ajaa töyhtöhyyppien kaltaisia aikaisia kevätmuuttajia pakomuutolle, jolloin Haliakseltakin on laskettu suuria muuttosummia, mm. yli 2 600 muuttavaa 1.4.2011. Havaintomäärien kehitys kuitenkin kuvastaa yleistä pesimäkannan kehitystä Etelä-Suomessa (Lehikoinen & Väisänen 2023, Lehikoinen ym. 2008), johon vaikuttavat maatalousympäristöissä tapahtuneet muutokset, mahdollisesti myös ilmastolliset tekijät, esimerkiksi alentunut talvikuolleisuus talvien leudontumisen myötä (Tiainen ym. 2012). Euroopan ja Länsi-Aasian kantojen on todettu kokonaisuudessaan taantuvat talvehtimisalueilla havaittujen runsauden muutosten perusteella (Wetlands International 2018).

Töyhtöhyypän kevätmuutto aikaistui 1980-luvulta 2010-luvulle, mutta on 2020-luvulla viivästynyt. Keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut noin viikolla viime vuosikymmenien aikana. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (Lehikoinen ym. 2019). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.

Töyhtöhyyppä – Vanellus vanellus