Metso – Tetrao urogallus

Metsolla on laaja levinneisyysalue, sitä tavataan Euraasian havumetsävyöhykkeellä Itä-Euroopasta ja Fennoskandiasta laajalti aina Venäjän itäosiin asti. Euroopassa erillisiä esiintymisalueita sijaitsee mm. Skotlannissa, Pyreneillä ja Alpeilla (BirdLife International 2021). Suomessa metsoa tavataan suurimmassa osassa maata, pesimäkanta on harva etelässä ja rannikkoseudulla, lisäksi se puuttuu kokonaan tunturi-Lapista. Metso suosii mahdollisimman yhtenäisiä havumetsäalueita, sen pesimäkanta on arvioitu noin 300 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Metso on paikkalintu, vanhat linnut pysyttelevät pesimäalueillaan ympäri vuoden eivätkä nuoretkaan linnut kovin pitkiä etäisyyksiä liiku, rengastustietojen perusteella metsot siirtyvät keskimäärin vain muutamia kymmeniä kilometrejä (Saurola ym. 2013). Metso on havaittu Haliaksella 11 kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä, se on asemalla harvinainen vieras, vaikka onkin Uusimaan länsiosien ja Varsinais-Suomen eteläosien säännöllinen pesimälaji.

Riistakolmiolaskentojen, talvilintulaskentojen ja pesimälinnuston linjalaskentojen mukaan Suomen metsokanta on taantunut merkittävästi 1960-luvulta alkaen. Metsoille tyypilliset sykliset kannanvaihtelut ovat taantuman myötä kadonneet, vaikka vuosien välinen vaihtelu voi edelleen olla suurta. Pesimäkanta väheni 1980-luvulta 2000-luvulle, mitä ilmeisimmin tehometsätalouden ja yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumisen takia, lisäksi joillain alueilla liian voimakas metsästys on saattanut vaikuttaa pesimäkantaan. Viime vuosina metsokanta vaikuttaa elpyneen (Lehikoinen ym. 2023, Valkama ym. 2011).