Pitkäaikaismuutokset

Muuttohaukka oli Haliaksella harvinaisuus vielä 1980-luvulla, ja havaintomäärät alkoivat kasvaa 1990-luvun alussa. Seurantajakson aikana havaintomäärät ovat kasvaneet noin viisinkertaisesti. Havainnointibunkkerin ohittava muuttohaukka nostattaa edelleen riemua ja aiheuttaa levottomia nytkähdyksiä havainnoijien keskuudessa (Santaharju 2017). Haliaksen havaintomäärien runsastuminen tukee reviirikartoitusten osoittamaa pesimäkannan kasvua (Ollila 2014). Ruotsin Falsterbon lintuasemalla muuttohaukkojen havaintomäärät ovat samoin kasvaneet, kertoen laajemmasta kannan vahvistumisesta Pohjoismaissa (Falsterbo Bird Observatory 2019). Haliaksen kautta muuttaa Suomea laajemmalta alueelta peräisin olevia muuttohaukkoja, tästä esimerkkinä asemalla havaitut useat Pohjois-Venäjällä pesivän calidus-alalajin yksilöt.

Samalla kun muuttohaukan havaintomäärät ovat runsastuneet, niin syysmuutto on viivästynyt keskimäärin jopa viidellätoista vuorokaudella, seurantajakson alkupuoliskolla muutto keskittyi selvästi syyskuulle, ja nykyään entistä suurempi osa muuttohaukoista havaitaan lokakuun puolella. Tarkkaa syytä syysmuuton viivästymiseen ei ole tiedossa. Monilla petolintulajeilla linnut lähtevät syysmuutolle pian pesintöjen ja sulkasadon jälkeen, ja syysmuuton on havaittu aikaistuvan, jos pesintäkausikin aikaistuu. Muuttohaukan pesimäkausi Suomessa on tuskin viivästynyt, joten todennäköisesti syysmuuton viivästyminen kertoo kannan vahvistumisesta pohjoisemmilla alueilla, missä linnut aloittavat pesintänsä myöhemmin kuin Suomen kannan ydinalueilla, kuten Fennoskandian pohjoisosissa tai Venäjällä.

Muuttohaukka – Falco peregrinus

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet