Nuolihaukka – Falco subbuteo
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Nuolihaukka on laajalle alueelle Euraasiaa levittäytynyt pieni petolintu. Se pesii lähes koko Euroopassa, ja puuttuu lähinnä arktisimmilta alueilta ja vuoristoseuduilta. Laji on pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja trooppisessa Aasiassa (BirdLife International 2019). Suomessa nuolihaukan levinneisyysalue kattaa maan etelä- ja keskiosat, ja se on harvalukuinen Tornion ja Kuusamon pohjoispuolella. Laji pesii vesistöjen ja soiden äärellä, sekä saaristossa. Suomessa pesii arviolta 3 000 paria nuolihaukkoja (Valkama ym. 2011).
Esiintyminen Haliaksella
Ensimmäiset nuolihaukat saapuvat Haliakselle huhtikuun puolivälin jälkeen. Kevään päämuutto havaitaan toukokuun alkupuoliskolla, määrät ovat usein pieniä, mutta kevään parhaina päivinä voi havaita toistakymmentä yksilöä. Viimeisiä muuttajia näkyy kesäkuun alussa, ja keskikesän havainnot koskevat lähinnä Tulliniemen saaristoalueella pesiviä lintuja. Syysmuutto alkaa heinäkuun lopulla ja huipentuu syyskuun alkupuoliskolla, jolloin parhaina päivinä lasketaan yli kahden- tai kolmenkymmenen yksilön päivämuuttoja. Lokakuulla nuolihaukka on jo hyvin harvalukuinen, ja syksyn muuttokausi on huomattavasti lyhyempi kuin esimerkiksi tuulihaukalla ja ampuhaukalla. Valtakunnallisen rengastusaineiston (Saurola ym. 2013) mukaan nuolihaukat suuntaavat syysmuutolla suoraan etelään kohti trooppisia talvehtimisalueitaan.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja