Piekana – Buteo lagopus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Piekanan levinneisyysalue kattaa laajalti Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisosat. Laji on lyhyen matkan muuttaja ja talvehtii pääsääntöisesti lauhkealla vyöhykkeellä (BirdLife International 2018). Suomessa piekanan pesimäkanta keskittyy Pohjois- ja Koillis-Lappiin sekä Kuusamon seudulle. Piekanan pääsääntöistä ravintoa ovat pikkunisäkkäät, joiden voimakkaat kannanvaihtelut vaikuttavat myös Suomessa pesivien piekanojen määriin, kannan vaihdellessa 500 – 4 000 pesivän parin välillä. Poikkeuksellisina myyrävuosina piekanoja voi pesiä eteläisellä Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa (Valkama ym. 2011).
Esiintyminen Haliaksella
Piekana on Haliaksella talvikuukausien ja muuttokausien lintu. Ensimmäisiä kevätmuuttajia voi havaita jo aikaisin alkukeväästä, ja päämuutto ajoittuu huhtikuun puoliväliin. Kevätmuuttajia nähdään vielä toukokuun puoliväliin asti, mutta kesäkuukausina piekana on Haliaksella hyvin harvinainen. Ensimmäisiä syysmuuttajia nähdään syyskuun alussa ja syysmuutto huipentuu lokakuussa. Yksittäisiä muuttajia näkee vielä marraskuun puolivälin jälkeen, ja piekana on hiirihaukkaa yleisempi talvilaji Tulliniemen saaristossa. Siinä missä monen muun petolintulajin esiintyminen painottuu syksylle, piekanaa havaitaan yhtä runsain määrin sekä keväällä että syksyllä, ja päämuuton aikaan voi nähdä useiden kymmenien yksilöiden päivämuuttoja.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja