Pitkäaikaismuutokset

Hiirihaukan havaintomäärät kasvoivat yli 80 % seurantajakson aikana. Runsastuminen on ollut voimakkainta syyskuun puolivälin ja lokakuun lopun välisellä jaksolla, vastaavasti alkusyksyn havainnot näyttävät hieman vähentyneen. Havaintomäärien kehitys näkyy myös syysmuuton ajoittumisen muutoksessa, syysmuutto viivästyi keskimäärin neljällä vuorokaudella seurantajakson aikana. Vastaavasti kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viidellä vuorokaudella. Haliaksen havaintoaineistoa on käytetty laajemmin lintujen vuodenkierron muutoksia selvittävissä tutkimuksissa, ilmastonmuutoksen vaikutuksesta muuttolintujen kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla edellisten vuosikymmenten aikana (Lehikoinen ym. 2019).

Lintuatlaksen ja petolintujen ruutuseurannan mukaan Suomen hiirihaukkakanta taantuu. Taantuman myötä levinneisyys on muuttunut laikukkaammaksi, ja katoa on tapahtunut erityisesti Pohjanmaalla (Honkala ym. 2023, Valkama ym. 2011). Maailmankanta on ilmeisesti vakaa (BirdLife International 2018), joskin laajalla alueella pesivän lajin ja mm. muuttokäyttäytymiseltään vaihtelevien alalajien kannankehitysten taustalla voi olla monia erilaisia syitä.

Suurin osa Haliaksella havaituista linnuista on nimialalajin edustajia, jolloin Haliaksen kautta todennäköisesti muuttaa lähinnä läntisen Suomen alueella pesiviä lintuja. Vertailuksi Falsterbon lintuasemalla lasketut muuttajamäärät sen sijaan ovat pysyneet vakaina (Falsterbo Bird Observatory 2022). Erilaisten kehitysten taustalla lienee erot alalajien kannankehityksessä, ilmeisesti lähimuuttaja ja läntinen alalaji buteo runsastuu, ja vastaavasti itäinen alalaji ja pitkänmatkan muuttaja vulpinus taantuu. Alalajien muuttokäyttäytymisessä on eroja, vulpinus on aikaisempi ja buteo myöhäisempi syysmuuttaja. Molemmat alalajit mitä ilmeisimmin kärsivät tehostuneesta metsätaloudesta, mutta läntisen alalajin runsastumisen taustalla voi olla talvien leudontuminen ja alentunut talvikuolleisuus.

Hiirihaukka – Buteo buteo