Varpushaukka – Accipiter nisus

Varpushaukkaa tavataan koko Euroopassa Islantia ja pohjoisia tundra- ja tunturialueita lukuun ottamatta. Levinneisyys jatkuu laajana vyöhykkeenä Keski-Aasian kautta Itä-Venäjälle, Kiinaan ja Japaniin. Suomessa varpushaukan yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu eteläiseen Lappiin, ja laji on harvalukuinen lähinnä pohjoisimmassa Suomessa ja ulkosaaristossa. Varpushaukka on Suomen yleisin petolintu, jonka pesimäkanta on arvioitu olevan 7 000 – 10 000 parin välillä (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Varpushaukkaa tavataan Hangon lintuasemalla läpimuuttajana ja talvikuukausina säännöllisenä, mutta harvalukuisena talvehtijana. Kevätmuutto alkaa maalis-huhtikuussa, päämuutto havaitaan huhtikuussa, ja kevätmuutto jatkuu pitkälle toukokuuhun. Kesäkuukausina varpushaukka on asemalla harvalukuinen ja esiintyminen painottuu elokuun alussa alkavaan syysmuuttoon. Varpushaukkojen muutto on näyttävimmillään usein elokuun lopussa tai syyskuun alussa, jolloin päämuuton päiväsumma on noussut enimmillään yli tuhannen yksilön. Useiden satojen lintujen päivämuuttoja nähdään pitkin syyskuuta, ja suuria määriä havaitaan vielä lokakuun alkuun asti. Marraskuuhun mennessä varpushaukka on jo harvalukuinen, loppuvuoden havainnot koskevat lähinnä paikallisia lintuja.

Lintuasemien rengastetuin petolintu

Varpushaukka on Haliaksen rengastetuin petolintulaji ja kymmeneksi rengastetuin lintulaji. Suuri rengastusaineisto mahdollistaa monipuolisen tutkimuskäytön, ja Haliaksella kerättyä aineistoa on käytetty mm. varpushaukan elinkierron eri vaiheiden, kuten muuttokäyttäytymistä ja pesinnän ajoituksen vaihtelua selvittävissä tutkimuksissa. Suurin osa asemalla rengastetuista linnuista on nuoria lintuja (94 % kaikista rengastuksista), ikäluokkien erisuuruista rengastusmäärää selittänee se, että vanhat ja kokeneemmat linnut lentävät korkeammalla kuin nuoret eivätkä osu yhtä usein rengastusverkkoihin.

Varpushaukka on muuttokäyttäytymiseltään matkalentäjä, joka ei ole suurempien ja leveäsiipisten petolintujen tavoin riippuvainen nousevista ilmavirtauksista. Sekä kevät- että syysmuutolla varpushaukat muuttavat läpi vuorokauden valoisan ajan. Rengastusaineiston perusteella vuorokausirytmissä on syksyllä havaittavissa sekä aamun että iltapäivän piikki, kertoen sekä muuton alkamisesta jo auringon noustessa, että muuttoaktiivisuuden hiipumisesta iltapäivällä varpushaukkojen laskeutuessa niemelle saalistamaan tai yöpymään (Lehikoinen ym. 2011b).

Asemalla kerätyn rengastusaineiston perusteella varpushaukan eri sukupuolilla ja ikäluokilla on melkoisia eroja muuton ajoittumisessa. Keväällä vanhat linnut saapuvat keskimäärin kolme viikkoa aikaisemmin kuin nuoret linnut. Lisäksi vanhoista linnuista koiraat saapuvat keskimäärin naaraita aikaisemmin. Vanhoilla linnuilla, erityisesti koirailla, on kiire pesimäpaikoille reviirejä valtaamaan (Lehikoinen ym. 2016). Syksyllä ensimmäisenä muuttavat nuoret naaraat, ja nuoret koiraat seuraavat keskimäärin reilua viikkoa myöhemmin. Nuoria lintuja seuraavat ensin esiaikuiset ja vanhat naaraat, sitten esiaikuiset ja vanhat koiraat. Molemmilla sukupuolilla nuoret linnut muuttavat keskimäärin kuukautta aikaisemmin kuin vanhat. Ajoittumisen eroja selittää vanhojen lintujen sulkasato ennen muutolle lähtöä (naaraat sulkivat ennen koiraita), esiaikuisten lintujen aikaisempaa ajoittumista voi selittää mahdollisesti se, että kaikki esiaikuiset linnut eivät vielä pesi ja pääsevät aloittamaan syysmuuton aikaisemmin kuin vanhat linnut. Lisäksi vanhat koiraat pysyttelevät reviireillään pidempään kuin naaraat (Lehikoinen ym. 2014).