Ruskosuohaukka – Circus aeruginosus

Ruskosuohaukka pesii suuressa osassa Eurooppaa, Lähi-itää ja Keski-Aasiaa, ja talvehtii pääsääntöisesti Länsi-Euroopassa, Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa sekä Intian niemimaalla (BirdLife International 2018). Suomessa ruskosuohaukan yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Kemiin ja Kainuuseen, ja kannan ydinalueet sijaitsevat Satakunnassa, Pirkanmaalla, Uudellamaalla, länsirannikolla ja Perämeren rannikolla. Vuonna 2011 pesimäkannan kooksi arvioitiin 800-850 paria (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Ruskosuohaukkaa tavataan Haliaksella läpimuuttajana. Ensimmäiset kevätmuuttajat saapuvat maalis-huhtikuun taitteessa, päämuutto havaitaan huhtikuun jälkipuoliskolla, ja kevätmuutto jatkuu pitkälle alkukesään. Syysmuutto alkaa jo heinäkuun lopulla, muuttavien ja aseman alueella levähtävien lintujen määrät kasvavat elokuussa, ja päämuutto havaitaan elokuun loppupuoliskolla. Syyskuun lopussa määrät vähenevät ja lokakuussa ruskosuohaukka on jo hyvin harvalukuinen. Parhaimpina päivinä muuttosummat nousevat pariin kymmeneen yksilöön.

Pitkäaikaismuutokset

Ruskosuohaukan havaintomäärät yli viisinkertaistuivat seurantajakson aikana. 2010-luvulla havaintomäärien kasvu näyttää pysähtyneen, ja lyhyen aikavälin runsauden muutos vaikuttaa vakaalta. Haliaksen aineisto heijastaa hyvin valtakunnallisen linnustonseurannan osoittamaa kannankasvua; pesimäkanta kasvoi runsasta tahtia 1980-luvulta 2000-luvun alkuun, jonka jälkeen reviirien määrät ovat pysyneet melko vakaana (Honkala ym. 2023). BirdLife Internationalin mukaan ruskosuohaukan maailmankanta runsastuu.

Ruskosuohaukalla ei havaittu merkitseviä muutoksia kevät- ja syysmuuton ajoittumisessa. Ilmeisesti ruskosuohaukat pääsevät aloittamaan pesinnät aikaisemmin silloin, kun kevätmuutto ajoittuu aikaisemmaksi, ja mitä aikaisemmin pesinnät alkavat, sitä aikaisemmaksi myös syysmuutto ajoittuu. Muuton ajankohdan muuttuessa myös lajien alueellinen esiintyminen muuttuu, ja petolintujen esiintymisessä tapahtuvissa muutoksissa voi olla epäsuoria vaikutuksia muuhun lintulajistoon (Lehikoinen 2011).